23 elokuuta 2013

Herkkuhetki, paras hetki!

Mieleni tekee ajoittain mieli tuoretta korvapuustia kuntoilun ja elämäntaparemontin melskeessä. En tiedä miksi korvapuusteja kaipaan, kun en ole varsinaisesti pullan ystävä ollut sitten nuoruusvuosien eikä siinä ole mitään ainesosia, joita elimistöni tarvitsisi, mutta niin vain ajoittain iskee mahdoton korvapuustin himo.

Jos käy niin, että pullanhimo iskee aikana, jolloin ei ole herkuttelut sallittuja suuntaan lähikaupan pullatiskille tuoksuttelemaan tuoreiden pullien tuoksuja. En koske tuotteisiin enkä osta, mutta nenä mutkalla tuoksuttelen. Mahtaa olla näky...

Ruokavalioihin, joita tässä vuoden sisällä olen kolmea erilaista noudattanut, on kuulunut aina niin sanottu herkuttelupäivä tai -hetki. Alussa se herkkupäivä tai niin kutsuttu vapaan syönnin päivä oli kerran kolmessa kuukaudessa, sitten myöhemmässä vaiheessa kerran neljän viikon välein ja nyt viimeisen kohdalla ei ole enää kokonaista päivää vaan yksi ateria kerran kahdessa viikossa. Saan siis syödä tai juoda mitä haluan.

Kuulostaa ehkä kamalalta, mutta tuntuu toimivan minulla. En kaipaa niitä asioita mitkä on jätetty pois tai vähemmälle ruokavaliostani. Silloin tällöin voi jopa käydä niin, että unohdan herkutella, vaikka lupa olisikin! Itselläni toimii tällainen aika mustavalkoinen tapa, mutta me kaikki olemme niin erilaisia, että tämä ei toimi kaikilla. Tietyissä rajoissa voi herkutella useamminkin, kunhan siitä ei tule jokapäiväistä ja määrät pysyvät kohtuullisina ja muistaa kuluttaa kerätyt kalorit pois.

Mutta kun kohdalleni osuu sekä himo että lupa herkutella saatan sitten käydä esimerkiksi kahvilla ja pikku puustilla. Tai vaihtoehtoisesti lasillisella kuohuviiniä tai punaviiniä. Herkun tai lasin kokoa ei ole määritelty, joten pelivaraa on (arvatenkin sitä myös hyödynnetään).


Kahvi ja yksi korvapuusti

Kyllä maistuu! Vaan ei mahdu kerralla suuhun (yritin parhaani)...



                                                       Mari

6 kommenttia:

  1. Nauratti kun katsoin tuota ylintä kuvaa, siinä oiken näki, että kuinka iso se on.
    Sä olit kyllä tuon pullas NIIN ansainnut ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan siinä puustilla kokoa ja näköä. Onneksi myös makua niin jaksaa taas pysyä ruodussaan pitkään.

      Poista
  2. Nam :D Iteltä on vaan jääny vähitellen pois. Olen tässä vierottanut itseäni sokerista jo pitkään ja enää ei tee mieli juurikaan mitään herkkuja. Kyl se varmaan on ihan totinen tosi, että makeaan jää koukkuun. Jaksan edelleen ihmetellä miten pystyin laittamaan ennen kahviin/teehen kolme lusikallista sokeria. Yök.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin munkin tekee mieli nykyään sokerisia herkkuja; silloin tällöin kuitenkin. Ihmettelen, että olen selvinnyt ilman isompia mielitekoja koko elämäntaparemontin ja ruokavalioiden ajan, mutta ilmeisesti ruoka-ainekset ovat niin kohdallaan, että mieli ei tee makeaa. Kahvini olen juonut ainakin 25 vuotta mustana ja teeni ilman makeutusta. Tsemppiä sokerivieroitukseen!

      Poista
  3. Ihana pulla...tulee mieleen kun Heinolan ABC oli uusi ja pullan sai avajaisten aikaan eurolla...se oli siis niin iso etten pystynyt kerralla syömään, laitoin servettiin ja toin loput kotiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, siinä on pullalla ollut kokoa ja aivan mitättömän pieni hinta! Ei tuon kokoisia korvapuusteja kyllä tule usein syötyä eikä tee mielikään, mutta tuossa hetkessä kahvin kanssa se oli loistava valinta. Tuli hyvä mieli ja kaloreita ei siinä laskettu. Välillä on lupa herkutella niin jaksaa taas pysyä ruodussaan.

      Poista