14 elokuuta 2013

Sulkista pelaamassa

Pari viikko sitten kävimme kokeilemassa, että miten sulkapallon pelaaminen meiltä luonnistuisi.  Mari onneksi oli aktiivinen etsiessään meille molemmille sopivaa hallia. Päädyimme sitten menemään Merihaan Palloiluhalliin. Mä olen aina ajatellut, että sulkapallo voisi olla hauskaa, sillä ei ole tietenkään mitään väliä, että osuuko palloon vai ei. Taas pääasia on vain sillä, että on hauskaa. No tällä kokoonpanollahan taas ei oltu nauramatta pelin lomassa. Onneksi Marikin on joustava ja ei odota täydellistä suoritusta.  Vauhtia riitti ja kyllä sitä naamansa sai ihan punaiseksi tälläkin vauhdilla.


Tässä vielä lämmiteltiin. Musta tuntui, että Mari kyllä seisoi paikallaan ja löi vaan palloon kun se tuli kohdalleen. Mä olin varmaan niin hyvä "syöttäjä".  





Itse tässä mietin, että olikohan kyseessä pesäpallo? Ai ei vai?


Ei sen täytyy olla tennis?  Ai ei vai?


Kun sitten löysin oikean tyylin, niin aina välistä osuin palloonkin. Siis sulkapallo oli se oikea laji?


Jos tässä lajissa oltais jaettu tyylipisteitä, niin mä olisin voittanut. Muilla pisteillä olisi voitto langennut Marille. 


Pelin jälkeen meitä hymyilytti vielä näin paljon. 
Nyt on pelivuorot sovittu aina tiistaille. Tosin allekirjoittanut meni heti "hajottamaan" olkapäätään ja joutuu muutaman viikon rauhoittaa tilannetta. Syyskuun alusta yritetään yhdessä alkaa pelivuorot.
Ensi kerralla mäkin varmaan osun jo palloonkin, toivossa on hyvä elää.

 

Täytyy sanoa, että on kiva välistä kokeilla uusia lajeja.
Sulkapallo on kiva laji ja vastapainoa lihasharjoituksille. Tämä oli kivaa.

Maiju

6 kommenttia:

  1. Ihana päivitys!
    Ja mitä tulee tuohon lajiarvuutteluun ja erilaisiin tyyleihin joilla sulkapalloa matkaan saattelit...niin tuo pesäpallotyyli voisi olla niin hyvä tyyli että suosittelisin sinulle pesäpalloa lajivalikoimaan. Pesäpalloakaan kun ei tarvitse harrastaa ryppyotsaisesti... Ladypesis-porukoita löytyy varmaan sieltä etelästäkin.Ei kun pallolle antamaan kyytiä...siinä saa purettua hyvin turhautumisiaan! Ainakin jos osuu palloon (toim.huom) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistan, että koulussa mä aina inhosin pesäpalloa... Me pelattiin kotipihalla kyllä nelistä ja se tuntui kivemmalta... Mutta oli se kiva vähän kokeilla, että miten tuo maila kivointen tuntuu kädessä ;)
      Niin toivoa vielä voidaan sille, että jonain päivän vielä mäkin osun palloon ;)

      Poista
    2. Pesäpallo oli myös mun inhokki lapsena, mutta nyt lempparilaji; tosin vain penkkiurheilijana mutta yhtäkaikki :)Mikään muu laji ei kiinnosta nykyään yhtä paljon...sanovat että palloon osuu kun seuraa sitä silmillään... olen kotipihassa nuorison kanssa samaan johtopäätökseen kyllä tullut!

      Poista
    3. Mä siis yritän seurata sitä silmälläni ensi kerralla ;)

      Poista
  2. Hah...mekin käytiin joskus pelaamassa Mariettan kanssa ja huomasin ton saman omituisuuden : meikä juoksee hiki päässä ympäri kenttää ja tekee kauheita syöksyjä, mutta Mary seisoo vaan paikallaan ja palauttelee "pallot". Kummallista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa. Vika ei siis todellakaan ole mussa, vaan Marissa.

      Poista