Piti jo aikaisemmin pistää tarinaa viime sunnuntaisesta Naisten kympin tapahtumasta, johon osallistuin, mutta kiirettä piti niin, että ei ehtinyt. Kävin sappikivileikkauksessa ja pari päivää meni niin hyvässä tokkurassa, ettei kirjoittamista voinut ajatellakaan. Mutta nyt on jo sen verran hyvässä kunnossa, että tarinaakin irtoaa.
Viime sunnuntai oli siis pyhitetty kävelylle. Kuten oli edellisen viikonlopun lauantaikin, mutta nyt kohteena oli Naisten kymppi. Muistelin, että omalla kohdallani tämä olisi ehkä neljäs osallistumiskerta kaiken kaikkiaan, eli ei läheskään joka vuonna ole tullut osallistuttua.
Aamusta alkaen ilma oli hirmuisen lämmin ja hieman painostavakin, mikä pisti hieman pohtimaan mitä sitä päällensä lenkille pukisi. Koska olen herkästi auringossa palavaa sorttia muistin aloittaa aurinkorasvalla, ja jälkiviisaana lippis olisi ollut hyvä varuste sekin. Mukaan pakkasin myös vesipullon, jotta nestehukka ei pääse yllättämään.
Tapahtuma näkyi jo hyvissä ajoin ainakin metrossa ja kaduilla, sillä joka puolella näkyi pinkkejä paitoja menossa kohti lähtöaluetta. Naisten kympin T-paidan väritys oli tänä vuonna pinkki. Tapahtuman lähtö ja maali sijaitsivat Töölön kisahallin edessä ja paikalla oli peräti 18 000 naista. Melkoinen sakki!
 |
| Naisten kympin osallistujia |
 |
| ja katsojia |
Itse olin ilmoittautunut tapahtumaan työpaikan kautta ja suuntasin sovitusti yhteistyökumppanin teltalle, jossa sain tapahtuman osallistujarannekkeen ym. materiaalia. Siellä sovimme myös, että tapaisimme samaisessa paikassa sitä mukaan, kun kukin meistä on reitin kulkenut. Osa meistä lähtisi kuumassa ryhmässä juoksemaan, osa hölkkäämään ja osa kuntokävelijöinä, joten reittiin menisi aikaa tunnista kahteen riippuen miten kullakin meistä matka kulkisi.
Lähdöt tapahtuivat portaittain ja joka ikinen osallistuja pääsi matkaan. Lähettäjinä toimivat Radio NRJ:n aamupojat; Renne Korppila ja Tero Salenius.
 |
| Lähtöportti |
Reittiä oli uudistettu sitten viimeisen ja tällä kertaa painopiste oli ajoteiden sijasta jalankulku- ja pyöräväylillä. Osiltaan väylä oli siis hyvinkin kapeaa, mutta hyvin tuo massa näytti reitille soljuvan. Reitin varrella oli kaksi juomapistettä ja niin kuumalla kelillä kuin nyt oli, olisin itse kaivannut sitä kolmatta. Mutta onneksi olin varautunut omalla vesipullolla, joten se nestehukka ei päässyt yllättämään kuten kävi jossakin 6 ja 7 kilometrin välissä eräälle taivaltajalle.
 |
| Naisten kympin reitti 2014 |
Maiju jo toisessa blogissaan kertoi omista kokemuksistaan samaisesta tapahtumasta (Pinkit korkokengät). Olimme samassa paikassa samaan aikaan, mutta tällä kertaa molemmat omien työporukoidensa kanssa. Maijun ja kaverinsa Tuulan ohitin jossakin 8 km kohdilla ja rullasin sitten samalla vauhdilla maaliin asti jäämättä sen pidemmäksi aikaa juttelemaan ja kun kerran jalka nousi eikä matka painanut.
 |
| Naisia reitillä |
 |
| Suuntimet |
Tapahtuma oli kyllä jälleen ihan kiva; jäi hyvä mieli ja itse osallistunen taas joku vuosi. Ymmärrän senkin, että kun massaa on näinkin paljon niin osa naisista kammoksuu osallistumista sen takia. Mutta järjestelyt toimivat hyvin ja sopu tilaa tekee sekin. Sää oli nyt turhan paahteinen ja teki kävelynkin ajoittain tukalaksi, mutta toisaalta kylmä, kolea ja sateinen ilma ei sekään olisi ollut mukava juttu. Parempi näin ja ensi kerralla näin paahteisella ilmalla otan kyllä päähäni lippiksen.
Maaliin pääsin Renne Korppilan yleisonnittelujen saattamana ja aikaa käytin reittiin reippaasti kävellen 1h 35 minuuttia. Matka sujui vauhdilla ja vaikka ei varsinaista juttuseuraa ollutkaan, en sitä varsinaisesti kaivannut. Olihan matkan varrella kannustajia ja kelloa ei tarvinnut tuijotella, kun ei ollut aikatavoitetta ja ympärillä monenmoista jutustelua (kuuntelin siis salaa, mutta siltä ei voinut oikeasti välttyä).
 |
| Kävellen ja hölkäten eteni valtaosa |
 |
| Kannustajia |
 |
| Liki cheerleadereita |
 |
| Maaliportti |
 |
| Renne Korppila turkoosissa T-paidassa |
Kävelyn päätteeksi keräsin Naisten kympin eväät annettuun kassiin ja suuntasin murkinoimaan yhteistyökumppanin teltalle sovitusti. Siellä viimeiset kuuman ryhmän juoksijat työporukastamme jo tekivät kotiin lähtöä, kun itse posket punaisina katselin mitä kaikkea saamiini kasseihin olikaan pakattuna. Nälkä ei ollut yhtään, mutta vesi kelpasi. Pistelin kyllä siinä poskeeni muutamat mansikat kuoharipulloa kädessäni pidellen, kun kerran yhteistyökumppani sellaiset tarjosi (upea juttu). Kyllä maistui hyvälle ja muutenkin mieli oli hyvä kympin kuntoilun jälkeen!
 |
| Kaikkea kivaa ja hyvää tuli kotiin vietäväksi |
Erityisen kiitoksen annan myös Naisten kympin eväistä Rucola-mozzarella salaatille, joka oli ymmärtääkseni Lidlin valikoimissa oleva salaatti. Ja se miksi pidin siitä, oli se, että kastiketta ei oltu sekoitettu salaattiin valmiiksi muhimaan vaan se oli erillisessä pussissa lisättävissä. Samoin kuin mozzarellapallerot ja paahdetut auringonkukansiemenet. Näin ollen salaatti oli onnen omiaan tällaiselle kelille ja ei kastikkeita suosivalle henkilölle kuin minä. Siinä paahteisessa säässä salaatti ei ollut päässyt nuhjaantumaan ja eltaantumaan ja se oli syötävässä kunnossa vielä kotonakin.
Päivän askeleet tuli muuten hyvin täyteen ja koko päivän saldoksi aikamoinen määrä ylipäänsä. Garmin Vivofit on kyllä erinomainen tuote ja tarkkakin. Tykkään!
 |
| Päivän askeleiden määrä |
 |
| Päivän kilometrit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti