Pikkuisen hikeä pintaan ja väriä poskiin

Joinakin päivinä vain sujuu lähes kaikki toisia päiviä paremmin ja etenkin treenit. Eilen minulla oli sellainen aivan mahtava draivi treeneissä, että oikein ilolla sitä muistelen tässä kirjoittaessani jalka- ja peppuosasto kipunoiden. 

Lähdin salille ihan normaalein fiiliksin ja asennoiduin siihen, että edessä olisi jalkapainotteinen treeni. Tykkään treenata kovaa, mutta pohdin matkallani, että miksi viime aikoina treenit olivat olleet hieman ponnettomia. Että mistä se johtuu, kun kuitenkaan motivaatio ei ole kadonnut mihinkään. Päätin, että teen tulevan treenini liki maksimipainoin, jotta tuntuu ja toivoin, että osuu kohdalle se hyvä fiilis, jotta jaksaa kunnolla.

Tossuille kyytiä salilla

Lämmittelin jalkaprässissä tehden 15 toistoa 3 sarjan verran 100 kilon painoilla jalat normaaliasennossa, leveänä ja kapeana. Syviä työntöjä. Jatkoin siitä 15 toistoa 3 sarjaa 210 kilolla jalat normaaliasennossa niin syvälle kuin pystyin. Syvemmälle pääsen sitten joskus, kun tuo keskivartaloni makkara ei ota enää vastaan, mutta nyt se vielä ottaa (nauraa). Tosin vähemmän kuin pari vuotta sitten; on siis edistytty kivasti.
Hiki siinä tuli ja tosissaan piti punnertaa, että sai kaikki sarjat tehtyä mahdollisimman hyvin. Tämän jälkeen huomasin, että vau, nyt on mahtava fiilis!
Siirryin reiden ojentajiin ja tein siinä 15 toistoa 3 sarjan verran 50-45 kilolla, sen jälkeen maastavetojen pariin ja niitäkin suorinjaloin 15 kerran toistoina 3 sarjaa 40 kilolla, päälle bulgarialaiset (huojuvat) kyykyt molemmilla jaloilla 15 toistoa 3 sarjaa ja olalla painona 10 tanko ja sitten pohkeet istuen yhteensä 60 toistoa omalla painolla. Näiden jälkeen tein vielä hauiskäännöt ja ojentajat huomattavasti pienemmillä painoilla kuin jalkaosasto ja vatsat rutistelin päälle, mutta niin, että liki kramppasi.

Kuulostaan hullulta ja hieman jopa mielipuoliselta, mutta aivan mahtavaa! Tämän treenin jälkeen olin aivan sippi, mutta olo on hyvä ja ihanan euforinen. Ei sellainen kuin vaikka kipeänä ollessaan, voimaton vaan kaikkensa antanut, mutta silti jotenkin voimakas. Aivan loistava fiilis!
Tätä olin tovin jo ehtinyt kaivata, mutta lienee kuuluu asiaan, että välillä sujuu hirmuisella draivilla ja välillä vaan ei, vaikka aina kuitenkin treeni tehdään niin hyvin kuin suinkin eikä niitä ole väliin jätetty. 
Nautin oikeasti siitä, että annan kaikkeni. Ja että pikkuisen nousee hikeä pintaan ja väriä poskiin.

Hikeä pukkasi pintaan ja ihan pikkuisen myös väriä poskiin, hihi.

Kotiin tullessani hieman hymyilytti, kun mietin, että miten sitä jaksaa hilata itsensä portaita pitkin kotiin. Jalkaprässissä nousee parisataa kiloa, mutta sitten ei yhtäkkiä jaksaisikaan himpan yli 70 kiloista ruhoaan kotiinsa kantaa... Ei pysty käsittämään, mutta pakkohan se oli kiivetä 9. kerrokseen, kun hissi oli rikki. Liikunnallisen päivän kruunu oikein! (nauraa)

Mutta hyvä treeni, huikea fiilis! Sinne jäi angstit ja ahdistukset, jos niitä edes oli. Tällaisen jälkeen on aina helppo, ja ilo, jatkaa seuraaviin treeneihin.

                                                  Mari