Trigger point -kipua ja putkirullauksen tuskaa

Kuluneella viikolla tein uuden aluevaltauksen ja vierailin SATS Megahertsissä Helsingin Herttoniemessä ystäväni houkuttelemana. Aina välillä olen käynyt tutustumassa eri saleihin milloin kenenkin ystäväni mukana avartamassa mieltäni salin tarjonnan ja ilmapiirin suhteen. Tämän salin osalta jäi positiivinen fiilis sekä tiloista että henkilökunnasta.

Ohjelmaan kuului tällä trigger point -tunnin antiin tutustuminen, mutta sitä ennen oli tunti aikaa pyörähtää kuntosalin puolella. Lämmiteltiin hieman lihaksiamme kukin tahoillamme. Meitä oli minun lisäkseni kaksi muutakin.

Hennasta sarjaotos itse toiminnassa

Sitten olikin aika siirtyä trigger point -tunnille ja siis putkirullauksen saloihin ohjatusti. Tunnin tavoitteena oli keskittyä myofaskiaalisten triggeripisteiden hierontaan pallon ja rullan avulla.  Tiedossa oli trigger point -kipua ja putkirullauksen tuskaa.

Lattialle otettiin matto, viereen pesäpallon oloinen kova pallo (hierontapallo tai Lacrosse -pallo nimikkeitä olen kuullut käytettävän) ja putkirulla. Tunnin aloitus tapahtui pienellä alkuveryttelyllä ja siinä totesin olevani taas eri jäykkä tyyppi, kun ei ne kämmenet lattiaan ylettyneet (sormet kyllä). Välillä saan kämmenet jopa lattiaan enkä puhu nyt 25 vuoden takaisesta elämästä (nauraa).

Jumppamatto, putkirulla ja pallo käsille 

Putkirullaus aloitettiin pallolla, joka asetettiin jalan alle ja jalkapohjaa pyöriteltiin pallon päällä. Yksi jalka kerrallaan. Ei muuten tuntunut hyvältä se, mutta pientä tuleviin tuskiin verrattuna.
Pallo vaihdettiin rullaan ja rullattiin pohkeiden kautta takareisiin ja sieltä etureisien ja reisien sivujen rullauksen jälkeen kylkiin ja selän jälkeen päätyen pakaroihin. Ja voin sanoa, että kyllä oli pitkiä ja tuskaisia minuutteja, sillä onhan sitä ihmisessä varsin paljon kipinöiviä kohtia; siis niitä lihasjumeja. Jestas! 

Välillä oli vaan lopettava rullaaminen, kun sattui niin kamalasti, mutta sekin oli jo hyvää lihashuoltoa, että rullan tai pallon pysäytti kipeimmälle kohdalle ja antoi olla siinä tovin. Esimerkiksi pallo pakaran alla oli varsin veikeän oloista (aivan kamalan tuskaista). Samoin etureisien rullaus tai pallon pyörittäminen lavan ja kainalon välisellä seudulla. Huh, melkein tuskanhiki nousi otsalle!
Varsinaista itsekidutuksen oloista touhua, mutta kesti kokonaisuudessaan vain puolituntia (ehdottoman riittävä aika) ja olohan oli ihan hyvä tunnin jälkeen. Jo lyhyen loppuvenyttelyn aikana huomasi, että veri kiersi, vaikka paikat kipunoivatkin vielä.
On siis erinomaista ja huokeata omaehtoista lihashuoltoa parhaimmillaan. Pitäisi vain tehdä useammin niin ei olisi niin tuskallista. Ensimmäisten kertojen tuskaa ei kannata kuitenkaan pelätä; oikeasti kun putkirullausta tekee säännöllisesti tuskat lievenevät.

Kehon omaa painoa hyödyntäen voi rullailla eri lihaksiaan kevyesti tai raskaammin jalkapohjista niskaan. Pallon avulla saa tehtyä täsmähierontaa, mikäli jokin paikka on jumissa ja rulla on turhan iso paikan hierontaan.
Rullailu avaa varsin tehokkaasti lihaksia, sidekudosta, triggerpisteitä ja käsittelee jopa lihaskalvoa. Se auttaa palautumaan nopeammin ja avittaa verenkiertoa lihaksiin paremmaksi. Rullauksen sanotaan vähentävän kiputiloja, ja ehkäisevän niitä sekä parantava elastisuutta. No, minä en niitä kämmeniä saanut lattiaan tuon tunnin jälkeenkään, että en elastisoitunut vielä tuossa ajassa, mutta ehkä mä joskus onnistun (hymyilee). 

Kuvissa eri rullausasentoja ja vaikeaahan se aluksi on sen oman kehon rullailu putkirullan päällä

Tuskaisista hetkistä huolimatta putkirullaus on positiivinen juttu. Ja tämä kokeilukertahan oli minulle joululahja. Melkoisen kivulias sellainen, mutta hyvää tarkoittava ja lopulta hyvää tekeväkin (nauraa). Taidan kirjoittaa joulupukille, jotta saisin oman putkirullan....

                                           Mari