Rento risteily Tukholmaan ja takaisin

Monen vuoden jälkeen kävin Helsinki-Tukholma-Helsinki risteilyllä. En muista milloin viimeksi olisin Ruotsin suuntaan risteillyt; viimeisestä kerrasta on kyllä hurahtanut useampi vuosi. Risteiltyä on tullut paljonkin, mutta suunta on ollut aina Tallinna päiväristeilyjen muodossa. Se on niin helppoa, kun asuu hyvien kulkuyhteyksien päässä.

Nyt olin risteilemässä ihan yksikseni, joten tiedossa oli mitä parhainta seuraa. Matkan alussa en kyllä tiennyt miten itseni kanssa pärjään (nauraa), mutta suunnitelmissa oli edetä ilman sen isompia suunnitelmia.
Laiva oli TallinkSiljan Silja Serenade ja hytti sijaitsi 11. kannella laivan perässä. Tilaa oli, ihan riittävästi yhdelle ja ikkuna merelle antoi lisää tilan tuntua. 
Hytin paikantamisen jälkeen suuntasin varaamaan paikkani Fame -musikaaliin ja syömään ennen esitystä. Bon Vivant -ravintolassa nautin päivällisen pitkän kaavan mukaan maustettuna erinomaisella palvelulla. Menu, jonka valitsin syödäkseni, sisälsi viisi ruokalajia ja vaikka aina sanotaan, että nälkä ei näillä 'taideannoksilla' lähde niin nyt kävi kyllä ihan toisin. Teki tiukkaa saada mahtumaan kaksi viimeistä ruokalajia, joista jälkiruoka se viimeisin. Söin mm. nieriää, mustajuurikeittoa, kania, vasikkaa ja jälkiruuaksi mustikka-valkosuklaata hopeatoffeella. Ei ollut valittamista kyllä yhtään ja tämän makuelämyksen jälkeen olikin mukava siirtyä musikaalin pariin.

Ravintola Bon Vivantin antimet ja jälkiruuaksi Fame -musikaali kera kahvin ja suklaan

Fame on monelle tuttu juttu ehkä elokuvana tai tv-sarjana. Musikaali perustuu elokuvaan ja nyt siis TallinkSiljan ohjelmistossa yhdessä Saturday Night Fever -musikaalin kanssa toukokuun 2015 loppuun. Mulla oli mainio paikka; ei ihan eturivissä, mutta siitä lukien seuraavassa. Näki ja kuuli mainiosti kaiken. 1,5h sujuikin vauhdilla tauotta ja mukavasti päivällistä sulatellen.

Aikaisin seuraavana aamuna heräsin melkoisen jyrinään ja tärinään. Ei huolta; laiva ei ollut uppoamassa vaan se saapui vain Ahvenanmaalle ja käänsi itseään. Tuntui kyllä, että osa matkasta taitettiin läpi saaren eikä merellä, kun sen verran tärinää ja jyrinää oli ilmassa (nauraa). Ehkä sitä iän karttuessa on tullut jotenkin herkäksi heräilemään ei-niin-tuttuihin-ääniin tai sitten sitä on nuorempana ollut vasta tulossa kyseiseen aikaan discon puolelta hyttiin, että ei ole moiseen kiinnittänyt huomiota. Aurinko se teki nousuaan, ja minä jatkoin uniani pienen kuvaustauon jälkeen.

Nostalgiaa Ahvenanmaalla satamassa sekä Viking Gabriella että Rosella (on se pieni tuo Rosella!)

Aamiaisella olin sopivasti siiheksi, kun ovet avattiin. Kasasin buffet -aamiaiselta ruokavalioni mukaisen maittavan ja täyttävän aamiaisen. Sovelsin hieman ja otin puuron sijasta mysliä ja luonnonjogurttia, joka maistuikin aivan taivaalliselta. Ehkä siihen osasyynä on se, että viimeisin ruokavalioni on ollut maidoton ja gluteeniton. Sain kuitenkin hillittyä itseni enkä käynyt kauhomassa kyseistä jogurttia lisää. Sehän olisi aiheuttanut kummeksuntaa kuitenkin. 

Maittava, runsas ja täyttävä aamiainen

Laiva saapui satamaan ja minä sen mukana. Ilma oli puolipilvinen ja minä hyppäsin Hop On Hop Off -bussiin. Ajattelin, että teen sillä kierroksen ja saan laajemman kuvan kaupungista. En ollut koskaan sellaista ajelua Tukholmassa tehnyt, joten jo oli aikakin! Ja niin sitä ajettiin katto auki ja niin sanotusti luu ulkona, vaikka ilma ei ollut mikään lämmin. Katon olisi saanut kiinnikin, mutta kukaan ei sitä halunnut, joten sitkeästi istuttiin. Onneksi oli lämpimästi päällä.
Alunperin olin ajatellut jääväni vanhaan kaupunkiin, mutta se ei sitten lopulta houkuttanut. Ajoin koko kierroksen ja palasin laivaan sopivasti lounaalle. Siinä kohdin en voinut vastustaa tuoretta korvapuustia (voi minua), jonka otin katkarapusalaatin päälle kahvin kera. Hyvää oli, siis sekä salaatti että se korvapuusti ja kahvi (nauraa). 

Hop On Hop Off 

Tukholman kiertoajelun satoa

Lounaan päälle ajattelin mennä kylpyläosastolle, mutta väsy yllätti ja otinkin päikkärit. Kertakaikkiaan hyvä juttu ja nukuin tunnin kuin murmeli. Sen jälkeen luin kirjaa, kävin aurinkokannella ja tutkailin laivaa kävellen portaita pitkin ylös alas ja kohta se laiva lähtikin jo takaisin kotia kohti. 

Lounaaksi katkarapusalaatti, ohipääsemätön korvapuusti ja kahvi

Maisemaa laivalta ja laivalla

Ja minä suuntasin syömään. Niin, silleen se menee, että vatsa kurnii aina 3,5h välein, kun sen on sellaiseen rytmiin totuttanut. Ei haittaa, sillä tykkään itse kyllä (hymyilee). Nyt suuntasin italialaishenkiseen Tavolata -ravintolaan. Menin nälkäisenä ja tulin pois viittä vaille halkeamispisteessä olevana. Palvelu oli jälleen erinomaista ja ruoka italialaisittain yksinkertaista, ja hyvää. Minulla ei ainakaan ollut valittamista ruuasta; vain lähinnä omista valinnoistani (nauraa). Otin alkupalaksi tomaatti-buffalomozzarella-rucola-basilika -salaatin ja pääruuaksi sitruunakanaa herkkutattirisotolla. Jälkiruuaksi vaniljajäätelöä espressolla ja vaikka se oli hyvää niin se oli virhe. Sitä en olisi ikään kuin jaksanut, sillä napani oli jo aivan ratkeamispisteessä ennen viimeistä (nauraa).

Tavolata -ravintolan tarjontaa

Siinä sitä sitten oltiin taas illan puolella ja ruokaövereissään. En olisi uskonut, että niin käy enää ikinä ja taas kävi. Edellisen kerran vuosia sitten olen yrittänyt räjäyttää itseni buffetissa. Ei voi kuin nauraa ja niin sitä sitten laskettelin täyttä vatsaani hitaasti käyskennellen laivaa päästä päähän, ylös alas portaita ja shoppaillen. Kyllä se olo siitä helpottui, mutta iltapala jäi syömättä tällä kertaa. Ei vain pystynyt, joten en väkisin alkanut ahtamaan.

Ja sitten olikin jo taas aamu ja vatsakin tyhjä. Aamiaisella taas runsas, maittava ja täyttävä kattaus. Kananmunasatsini aiheutti ihmetystä ja kysymyksen korealaiselta seurueelta. Ihmettelivät miksi en syö kaikkien kuuden kananmunan keltuaisia. Selitys sai päät nyökyttelemään ja valoisan hymyn kasvoille. 

Sellainen risteily tällä kertaa. Tuli syötyä hyvin, levättyä sopivasti, nautittua Tukholmasta ja merimaisemista. Pärjäsin itseni kanssa hyvin eikä aika todellakaan tullut pitkäksi, vaikka äkkiä niin olisi voinut kuvitella. Kieltämättä sitä tulisi enemmän juteltua, jos olisi ollut juttuseuraa mukana, mutta näin saa sitä kuuluisaa omaa aikaa ihan ja vain itselleen. Tämä oli rento risteily Tukholmaan ja takaisin!

                                          Mari