Portaiden kipittelyä - 182 askelmaa...

Eilen päädyin kävelylenkille Herttoniemen liikuntapuistoon, jonne porhalsin kotoani metrolla. Metroasemalta kävelin liikuntapuistoon reittiä pitkin, jota en ollut ennen mennytkään. Sekin virkistää, kun ei aina ole samoilla kulmilla ja reiteillä. 

Näkymää kallion laelta

Vihreätä maisemaa

Liikuntapuistossa voi kesällä kävellä tai juosta pitkin useita ulkoilureittejä, pelata jalkapalloa tai tennistä ja yleisurheilla ja talvella osalla ulkoilureiteistä kulkee hiihtoladut, ja lisäksi voi hypätä mäkeä, pelata jääkiekkoa ja luistella. Monipuolinen ja iso puistoalue ja itse tykkään välillä käydä siellä kävelemässä. Maasto on sen verran polveilevaa, että kävely on monipuolista ja mikäli haasteita itselleen haluaa niin aina voi porhaltaa hyppyrimäen ylös ja alas tai sitten kipittää portaita, jotka löytyvät Majavatien päästä.

Portaiden yläpää tuo mieleen tanssilavan juhannuskoivuineen :-D

Maisemaa ulkoilureitiltä ja portaat kuvattuna eri kulmista ylös ja alas.
182 askelmaa ja laskemista helpotettu merkitsemällä tasakymmenet askelmiin.

Nämä portaat on korjattu keväällä ja niitä on siten mukava kipitellä, kun ei tarvitse pelätä, että lahoavat alta. Tai mukava ei ehkä ole se paras adjektiivi portaita kipittelevän mielestä (nauraa), mutta liikunnallisessa mielessä ajateltuna kyllä. Askelmia on 182 kappaletta ja matkan varrella on tasanteita, joissa voi levähtää, jos siltä tuntuu. Portaat ovat sen verran leveät, että ohittamaan mahtuu ilman, että on pysähdyttävä tai hypättävä maaston puolelle. 
Yhtä pitkät kuin Malminkartanon jätemäen portaat nämä eivät ole, mutta hiki ja hengästyminen se näissä pienemmissäkin portaissa tapahtuu. Näitäkin rappusia voi kipitellä kävellen, juosten, hyppien tai miten nyt parhaimmaksi kokee. Kunto ja hapenottokyky kasvavat kyllä.
Itse kokeilin pienen portaiden kipittely tauon jälkeen miltä askeltaminen tuntuu ja pistelin menemään portaat edestakaisin viisi kertaa. Kävellen, kun kunto ei tuntunut riittävän siihen juoksemiseen ja hyppimiseen. Hengästytti ja hapotti se tämäkin. 
Ilma oli suosiollinen sinänsä, että aurinko ei porottanut täysin pilvettömältä taivaalta, mutta ei myöskään satanut. Ruuhkaa ei ollut, joten aika yksin sain ylös ja alas portaita puuskutella.
Vettä on hyvä olla lenkillä mukana, sillä jano kyllä yllättää, kuten minut tällä reissulla. Olin unohtanut juomapulloni kotiin, jonne sitten suuntasinkin lenkkini päätteeksi nälästä murisevan napani ja suuren janoni kanssa.

Paikallinen iskulause piti tietenkin kuvata... :)

                                         Mari