Kaupunkijuhannus - melkoisen stressitöntä oloa

Hui, kun aika onkin juossut vauhdilla ja blogissani on ollut pitkään hiljaiseloa! En ole unohtanut teitä lukijoitani, vaikka hiljaa olen ollutkin. Pahoittelut tästä. Selitellä voi aina ja selityksiä on muun muassa, että on ollut reissua, retkeä, juhannusta, nuhaa, voimattomuutta ja kertakaikkinen tukos luovuudessa (eli ei ole kirjoittaminen sujunut). Tästä aiheesta voisin kirjoittaa enemmänkin sitten, kun sen aika on. Vielä ei tunnu siltä, mutta varmasti myöhemmin.
Nyt on kuitenkin sellainen fiilis, että homma alkaa taas sujua ja tekstiä irrota. Ihan itsestään siis ja sehän se on hyvä juttu tässä bloggaamisessa (hymyilee). Julistan hiljaiselon päättyneeksi (vaikka en sellaista julistanut kyllä alkaneeksi...).

Jäätelöä ja mansikoita, nam!

Juhannuksen vietin kotinurkilla pääsääntöisesti eläintarhani kanssa. Olin jo hyvissä ajoin sopinut itseni kanssa niin, että en järjestä juhannukselle yhtään mitään menoa. Varsin viisas päätös (nauraa). Sain viimeisimmän reissun jälkeen riesakseni nuhan, joka on osoittautunut ärsyttävän sitkeäksi ja voimia vieväksi lajiksi. Poden sitä vieläkin, mutta voiton puolella olen.

Kesäpötkö mallia Asterix

Nuha ei estänyt nauttimasta kaupunkijuhannuksesta ja siitä tilasta ja rauhallisuudesta, kun pääkaupunkiseutu hiljeni valtaosan ihmisistä paetessa maalle. Jo aatonaattona tuntui kuin olisi elänyt yksin kaukanakin asutuksesta. Paikoitellen ei ollut ristinsieluakaan missään, vaikka kuitenkin kaupungissa on aina väkeä liikkeellä. Sää suosi ulkona olemista ja siellä missä oli jotakin tapahtumaa ja vaikka kahvila auki, siellä oli myös ihmisiä sankoin joukoin. Tämän juhannuksen erikoisuus taisi olla se, että todella moni ruokakauppa oli avoinna myös juhannuksen pyhinä ja arvatenkin niissä myös väkeä kävi.

Aika yksin sai matkustella metrossakin

Kivikylääkin voi koristella

Juhannusaattona nautiskelin kevyen ulkoilun jälkeen arkisen lounaan ja jälkiruuaksi aimo annoksen vaniljajäätelöä ja mansikoita. Illalla, kun muu väki valmistautui kokkoja sytyttämään eikä tullut EM-jalkapalloa tv:sta, minä hilpasin kuntosalille. Ajattelin, että olen siellä ainoa, mutta en ollutkaan yksin. Muutama muukin oli tullut kuntoilemaan. Nuha rajoitti hieman toimintaa, mutta hyvän treenin sain tehtyä ja olohan oli varsin hyvä treenin jälkeen. Kevät on ollut melko rikkonainen ja yskä-nuha -painoitteinen, että kuntoilu on varsin iloinen asia, kun sellaista pääsee harrastamaan.

Jumppailijan välineistöä

Hyvä treeni ja 'naamahiki'

Mustikoita ja mansikoita (piilossa puuroa)

Juhannuspäivän aamusta tuli viestiä, että mitä minulla mahtaa olla ohjelmassa. Kun suunniteltua ohjelmaa ei ollut, löysin itseni Vanhankaupunginkoskelta Maijun (Pinkit korkokengät -blogi) kanssa. Maiju oli ajautunut mökiltä kaupunkiin, koska miehensä meni töihin ja Maijulla aikaa näin ollen käytettäväksi muunlaiseen toimintaan. Tästä sitten toisella kertaa enemmän.

Uusia perunoita ja silliä kera kesäisen salaatin ja ah, sipulin!

Tänä vuonnakin juhannus kaupungissa oli oikein onnistunut. Nautin ja nautiskelin kesän makuja ja kesästä itsestään. No toki myös nuhassani niistin, mutta se ei haitannut (nauraa). 

Kaupunkijuhannus ei ole kuolemaksi, vaikka äkkiä voisi niin kuvitella. Tekemistä riittää ja olemista myös, jos niikseen valitsee. Melkoisen stressitöntä oloa!

                                    Mari