Vaikka oli juhannuspäivä julkinen liikenne toimi sujuvasti ja treffipaikalle päästiin molemmat suunniltamme. Tästä jatkettiin jalan pitkin pitkospuita kohti Lammassaarta, joka kuuluu Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualueeseen, joka taas on Helsingin suurin luonnonsuojelualue. Nykyisin 350 hehtaaria. Me keskityttiin nyt katselmoimaan vain pieni osa tästä valtavasta alueesta; Lammassaari ja Vanhankaupunginkoski.
Opastus on kunnossa ja pitkospuita pitkin kävellessä ei pääse jalat kastumaan. Suositus on, että pysyt pitkospuilla ja poluilla alueella vieraillessasi, kunnioitat luontoa, eläimiä ja Lammassaaren mökkeilijöitä. Mökkejä olikin yllätyksellisen paljon ja lampaita ei laisinkaan. Oikeasti lampaitakin on, mutta ne ovat Kuusiluodossa, joka sijaitsee Lammassaaren vieressä. Tällä reissulla ei siellä asti vierailtu.
Korkea kaislikko (vai olisiko enemmänkin ruoikko) ympäröi meidät ja pitkospuilla tehtiin paljon ohituksia hyvässä hengessä. Aurinko lämmitti ja linnut lauloivat. Kiivettiin lintutorniin, katseltiin maisemaa, siristeltiin ilman kiikareita rannan kyyttöjä ja lintuja. Kuvattiin ja palattiin samaa reittiä takaisin.
Tänne varmasti palaan katsomaan millaista on eri vuodenaikoina alueen elämä ja luonto. Koko luonnonsuojelualueesta tuli nähtyä vain pieni osa, että tutkimista riittää monelle käynnille. Ja kaikille, joita luonnossa liikkuminen kiinnostaa.
Vanhankaupunginkoski on sekin hyvin kaunista aluetta ja suosittu muun muassa kalastajien keskuudessa. Koskessa on ollut aikoinaan erilaisia patoja ja myllyjä ja viimeisenä vesivoimalaitos. Pato on jäänyt, vesivoimalaitos hävinnyt ja tilalle tullut tekniikan museo.
Veden äärellä on mukava istuskella ja nauttia vaikka lounasta, kuten minä tein. Onnea oli matkassa, sillä juurikin laittaessani tyhjää eväsrasiaani takaisin reppuun tuli yläilmoista lämmin pommi, joka ei onnekseni osunut vaikka päähäni tai siihen lounassalaattiin (nauraa). Millistä kiinni.
Lounaan jälkeen alkoi kahvihammasta kolottaa ja auki olevia kahvilavaihtoehtoja miettiessämme päädyttiin hyppäämään ratikkaan, joka veisi meidät kohti Helsingin ydintä. Siinä sitten syntyi idea, että katsastetaanpa Löyly. Se uusi paikka ja mielipiteitä jakava puurakennus Hernesaarenrannassa (hymyilee).
Ratikasta hypättiin bussiin (bussi nro 14 Kampista) ja kohta oltiinkin Löylyn vieressä. Paikka oli todellakin täynnä enkä oikeastaan ihmettele sitä. Sää houkutteli ihmisiä ulos ja kahvilat tai ruokapaikat, jotka olivat auki, tuntuivat olevan täynnään väkeä.
Tykkäsin samantien paikasta! Minusta se jonkun mielestä hölmöltä puukasalta näyttävä rakennus oli kuitenkin hieno, sopivan erikoinen ja puu rakennusmateriaalina on varsin toimiva. Lähempi tarkastelu toi mieleen ison saunan, jossa voit istua leppoisasti ympäriinsä kuin saunan lauteilla ja ihastella merinäkymää. Puu on elementissään!
Hauska idea on sekin, että voi käydä saunassa, nauttia takkatulesta sisällä tai auringosta ulkoterassilla, käydä meressä uimassa, syödä hyvin ja nautiskella virvokkeita ulkoterassilla tai sisätiloissa maksua vastaan. Eikä tarvitse välttämättä saunoa vaan voi keskittyä vaikka nautiskelemaan kahviaan katsellen ulapalle ja ihmetellen isoja veneitä, kuten me Maijun kanssa tehtiin (nauraa).
Tutustumisen arvoinen paikka ja löytyy siis Helsingistä Hernesaarenrannasta (tämä ei ole maksettu mainos vaan täysin omaan kokemukseen perustuva suositus). Arvot vaikuttavat olevan kohdillaan ainakin nettisivujen mukaan.
 |
| Jasper ja Antero = Löyly |
 |
| Korvapuusti oli kyllä ihan ehjä ja kokonainen ostettaessa, mutta ehdin ennen kuvaa maistaa tuoreutta :-D |
 |
| Yhden veistoksen näyttely - Onni |
 |
| Huvilakadulla on ihastuttavan värikkäät talot |
 |
| Lähtötilanne mittarissa |
 |
| Lopputilanne mittarissa |
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti