Taidetta katsomassa - Yayoi Kusama: In Infinity (sisältää arvonnan)

Vierailin tovi sitten Tennispalatsissa, mutta en mennytkään elokuviin vaan suuntasin näyttelyyn. Taidenäyttelyyn siis. Ja joo-o, tykkään vierailla taidemuseoissakin silloin, kun vaan aikaa on. Nyt oli just sen verran, että ajattelin käyttää sen kulttuurin parissa ja sivistää itseäni. Ostin kympin pääsylipun HAM:in (Helsingin taidemuseo) Yayoi Kusama: In Infinity -näyttelyyn, joka koostui (ja koostuu tietysti yhä) maalauksista, veistoksista ja installaatioista.

Tunnustan sivistymättömyyteni tässä kohdin, sillä en ollut koskaan kuullutkaan koko taiteilijasta, mutta nähnyt muutaman upean värisen teoksen, joiden pohjalta halu vierailla näyttelyssä ylipäänsä heräsi. Ja parastahan minusta on se, että ei tiedä mitä odottaa, jolloin voi muodostaa täysin oman mielipiteensä näkemästään. Tuntea ja aistia ilman, että etukäteen on tullut rakentaneeksi mitään odotuksia.

Otin matkaani kartan, jonka avulla pystyin katsomaan, että näen kaiken mitä tarjolla on, mutta eteneminen oli varsin poukkoilevaa. Osittain senkin takia, että välttelin isompaa ryhmää, joka osui juuri eteeni ja etten joutuisi isommin jonottelemaan. Näyttelyn kiertäminen ei sinänsä tästä poukkoilusta kärsinyt, mutta saattoi näyttää siltä, että suunta oli hieman hukassa (nauraa).

     

Näyttely oli kyllä hintansa arvoinen! Koin koko rahalla hienoja värejä, muotoja, sulauduin osin teoksiin enkä ollut varma näenkö oikein vai hallusinaatioita. Aistin hieman ahdistusta, lievästi pelottavaa maanisuutta, patoutuneisuutta ja hulluutta. Niin, ja hihitin muutamissa kohdin ääneen (hupsista vaan). Sitä se mielikuvitus ja ne peilit, pallot ja kurpitsat teettävät. 
Mitä tulee taiteilijaan, niin nyt ainakin tiedän kenestä on kyse, kun puhutaan Kusamasta. Monimuotoinen, japanilainen taiteilija toden totta. Ja videoiden perusteella hyvinkin maaninen, oikeastaan aika pelottava henkilö. Tai sellainen kuva minulle syntyi. 
Jälkikäteen luin, että taiteilija on kärsinyt ja kärsii yhä mielenterveysongelmista ja hyödyntää hallusinaatioitaan taiteessaan, joka selittää hyvinkin tietyt näyttelyssä kokemani tuntemukset. Ohessa pääsi myös osaan, jossa oli muuta taidetta esillä (taidemaalauksia) ja siellä sai rauhoittua hetken tutumman taiteen parissa (Tove Jansson ym.)

                                                                       

Kampin metroasemalla on myös yksi teos nähtävillä. Tuhannen teräspallon Narkissos -teos. Sitä kannattaa ihmetellä, jos kyseisellä metroasemalla pääsee piipahtamaan.

Kokonaisuutena näyttelystä jäi hyvä fiilis. Se oli värikylläinen, ja tunteita herättävä. Enemmän hauska kuin ahdistava, vaikka sellainenkin tunnetila tuli koettua. Mielikuvitus joutui töihin. Tykkäsin enkä muuttunut kurpitsaksi (nauraa). 
Käykää katsomassa, jos vain pääsette. Aikaa on, sillä näyttely päättyy 22.1.2017.

                                             Mari

Arvonta

Tiedossa on Meidän viikonloppu -tapahtuma Messukeskuksessa 11.-13.11.2016. Arvon sinne kaikkien blogiini kommentoineiden kesken pääsyliput (2 kpl) ja yksi pääsylippu oikeuttaa yhden hengen sisäänpääsyyn messuille yhtenä päivänä. Meidän viikonloppu -tapahtumassa on useita tapahtumia kuten Kädentaito, Lemmikki, ELMA, Metsä, OutletExpo ja 55Plus. Pääset siis yhdellä lipulla kaikkiin tapahtumiin. Osallistumisaikaa on tiistai-iltaan klo 22 asti (8.11.2016 klo 22).