Tervetuloa uusi vuosi 2020!

Rakettien paukkuessa taivaalle on aika kiittää ja kumartaa kuluneen vuoden 2019 osalta ja siirtyä pikkuhiljaa kohti uutta, vuoteen 2020.

Kulunut vuosi (2019) on ollut kohdallani edellistä mielenkiintoisempi ja tapahtumarikkaampi ja valtaosa sen tapahtumista on yhä purkamatta ja avaamatta teille. Postauksia siis tiedossa. 

Tervetuloa uusi vuosi 2020! 
Olkoon uusi vuosi hyvä ellei jopa parempi kuin vanha vuosi, terveempi, täynnä empatiaa ja sympatiaa, väkivallaton kautta universumin, täynnä iloa ja valoa ikävän ja negatiivisen sijaan.

Kiitos kaikille blogini lukijoille ja yhteistyökumppaneille vuodesta 2019!

                                              Mari

Happy New Year! Felixe Anno Nuovo! Gott Nytt År! Bonne Année! Ein gutes neues Jahr!

Rauhallista joulun aikaa kaikille!

Vuosi on taas vierähtänyt siihen pisteeseen, että edessä on joulu. Tai se on jo ovella. Oikeastaan ihan käsillä, koska onhan tänään jouluaatto.

Jokaiselle joulun aika on omanlaisensa ja joulun merkitys on yksilöllistä. Itse kuulun niihin, jotka vetäytyvät joulun pyhinä omaan rauhaansa ja nautiskelevat kynttilöiden valossa kiireettömyydestä hyvän ruuan ja juoman parissa. 

Elämäni ensimmäinen Amaryllis (saatu Plantagen/Manifesto)

Ehdin myös ihastella amaryllista, joka on juuri jouluksi puhjennut kukkaan. On muuten elämäni ensimmäinen amaryllis ja niin valtaisat upeat kukat! 

Katso taivasta, tähtiä ja kuuta,

vieläkö joulu on jotain muuta.

Ystävän halaus ja aatos jalo,

tuttua on myös kynttilän valo.

Joulun maun tuntee jo kieli, 

mutta tärkein on kuitenkin hyvä mieli

Rauhallista joulun aikaa kaikille!

Merry Christmas! Gud Jul! Joyeux Nöel! Fröhliche Weihnachten! Häid Jõule! Buon Natale! Feliz Navidad! Felix dies Nativitatis! Meri Kurisumasu! Sărbători fericite!

                                         Mari

Kulttuuria illan iloksi - täydellinen lauantai

Syyskuussa kävin ahkerasti teatterissa ja nyt ajattelin kertoa tunnelmistani Helsingin kaupunginteatterin Arena -näyttämöllä vielä joulukuun ajan esitettävästä esityksestä Täydellinen lauantai. 
Hieman jo esityksen nimi ja tieto siitä, että kyse on farssista saattaa antaa viitteitä siitä mitä mahdollisesti on tulossa, mutta kuten aina menin paikalle ilman ennakkoasenteita ja avoimin mielin.

*Liput saatu Helsingin kaupungin teatteri*

Kuvat esityksestä Tapio Vanhatalo, Helsingin kaupungin teatterin nettisivulta

Esitys alkoi ajallaan ja farssihan käynnistyi samantien. Pääosassa on Markus (Pekka Strang), joka on vihdoinkin löytänyt unelmiensa levyn pitkän etsinnän jälkeen ja tahtoisi sen kuunnella nautiskellen ja kaikessa rauhassa. Mutta miten saada tämä kerrottua ymmärrettävästi muille ympärillä vaikuttaville ihmisille kuten vaimolle, Helena (Vuokko Hovatta), rakastajattarelle, Elsa (Vappu Nalbantoglu), putkimiehelle, Leo (Jouko Klemettilä), naapurille, Pavel (Sixten Lundberg), ystävälle, Pauli (Matti Rasila) ja pojalle, Sebastian (Arttu Kapulainen)...
Ajatus omasta rauhallisesta hetkestä itselleen sopivana ajankohtana ei ole ollenkaan huono ajatus, jos miettii omaa elämäänsä, vaan useimmiten tuollainen hetki on hankala toteuttaa. Niin itsellä kuin muillakin ja etenkin pääroolin Markuksella...
Kun jokin alkaa mennä pieleen niin ei kahta ilman kolmatta ja sitä rataa.

Kuvat esityksestä Tapio Vanhatalo, Helsingin kaupungin teatterin nettisivulta

Esitys oli minusta viihdyttävä, ilmeikäs, verbaalinen ja kaikilta osin hieno! 
Farssi on komedian yksi muoto, ja kuten tiedetään komedia on vaikea laji. Minusta Jaakko Saariluoma on ohjaajana tässä esityksessä onnistunut yhdessä loistavan näyttelijäjoukkion kanssa luomaan hienosti etenevän hieman kaaosmaisuuttakin sisältävän esityksen kaikkine uskomattomine ja traagisinekin tapahtumineen hallituksi ja hauskaksi kokonaisuudeksi. 
Ainakin minä itse nautin esityksestä; hymyilin ja nauraa hörötin lähes koko esityksen ajan eikä ympärillänikään istuneet vakavina istuneet. Niin paljon väärinkäsityksiä, absurdeja tilanteita ja yhteensattumia, että ei tosikaan ja menossa ollut putkiremontti ongelmista sittenkin ehkä oikeasti se pienin huoli (nauraa).

Ranskalaisen Florian Zellerin kirjoittama ja Reita Lounatvuoren suomentama farssi. Mikäli innostuit, ehdit nähdä tämän teatteriesityksen vielä joulukuussa. Viimeinen esitys on 31.12.2019 klo 19. Ja lisätietoja löydät linkin takaa Täydelllinen lauantai

Taas tuli täyslaidallinen sitä kuuluisaa nauruterapiaa! Ja täydellinen päiväkin tästä tuli, koska töiden jälkeen söin hyvää ruokaa ja nautin kulttuuria illan iloksi (hymyilee).


                                                 Mari

Kuvakollaasi illastani; sushia ja teatteria

Kolmen kimppa - täyslaidallinen komediaa

Syyskuussa kävin katsomassa Kolmen kimppa -näytöksen Studio Pasilassa. Etukäteen tiesin esityksestä vain sen, että kyse on komediasta. Tällainen lähestyminen sopii itselleni mainiosti ja vältän siten rakentamasta itselleni ennakkoon mitään asetelmia, tarinoita ja juonen kulkuja. Annan sen tehtävän itse esitykselle näyttelijöineen, ohjaajineen ja lavasteineen.

Jos et halua tietää juonesta mitään, lopeta lukeminen tähän ja kiirehdi teatteriin katsomaan itse esitys (viimeisin esitykset on lauantaina 30.11.2019).

*Liput saatu Helsingin kaupungin teatteri*

Kuva HKT:n kuvagalleriasta

Hyvin nopeasti esityksen aluksi selvisi, että mukana on kolme näyttelijää, joiden varaan koko esitys oli rakennettu ja juonen käänteisiin liittyy parisuhde, jossa toinen on totaalisen kyllästynyt kumppaniinsa ja alkaa pohtia miten saisi tämän ärsytettyä niin, että lähtö parisuhteesta tapahtuisi kuin itsestään ilman, että kukaan on varsinaisesti se pahis. Katsojalla saattaa käydä mielessä, että miksi ei vain sano asiasta ja pääsisi pälkähästä, mutta (nauraa)...

Roolisuoritukset oli alusta asti aidon tuntuisia ja huikeata seurattavaa. Jopa minä katsojana tunsin olevani jokaisessa roolissa mukana intensiivisesti kunkin näyttelijän olkapäällä, vaikka tiukasti katsomon puolella istuinkin. Siis mahtava esitys ja hillitöntä parisuhteessa ajoittain kohdattavan ongelman käsittelyä! 

Kolmen kimppa on esityksenä vauhdikas, mukaansatempaava, ajoittain tragikoomisia piirteitä omaava, mutta onnistunut komediallinen, hieman päätön parisuhdeseikkailu. Katsojana pääsin esityksessä hämmästelemään, nauramaan, kummastelemaan, nauramaan, äimistelemään, nauramaan, neuvomaan, nauramaan. Ja lopuksi onnittelemaan itseäni ja nauramaan, että olen osannut aina puhua asioista eikä kariutuneissa parisuhteissa nuoremapanakaan ole tullut ajauduttua ihan näin koomisiin ratkaisuihin.

Kuva HKT:n kuvagalleriasta

Esityksen jälkeen tutustuin komedian taustatietoihin. Nuoren sukupolven näyttelijät tekivät vaikutuksen tämän komedian rooleissaan ja uskon, että heistä kolmesta kuullaan tulevaisuudessa kyllä. Kukaan ei noussut erityiseksi suosikikseni vaan kaikki kolme näyttelijää olivat huippuja heittäytyjiä. Pokkakin piti kaikilla hienosti, vaikka se komedioissa on varmasti hankalaa.

Ranskalaisen Clément Michelin kirjoittama ja Reita Lounatvuoren suomentama komedia. Päärooleissa Pauli (Jarkko Niemi), Sofia (Elina Hietala) ja Martin (Olli Rahkonen). Ohjaus Liisa Mustonen ja puvut ja lavastus (joka olikin aivan nappiin ja esitykseen sopiva) Tellervo Syrjäkari.

Lämpimästi suosittelen esitystä! 

Ihan jo senkin vuoksi, että nauraminen on vaan niin terapeuttista. Ja pääset itse selvittämään pilke silmäkulmassa onko Helsingin kaupungin teatterin esitys Kolmen kimppa täyslaidallinen komediaa tai uhka, mahdollisuus vai kenties ratkaisu... 

                                               Mari

Ps.

Lisätietoja löydät Helsingin kaupungin teatterin sivulta Kolmen kimppa.

Viikonloppuna I Love Me 2019 -messut

Vuosi on taas vierinyt siihen pisteeseen, että tulevana viikonloppuna on I Love Me 2019 -messut. Tiedossa on taas täyttä tohinaa, kauneudenhoitoa, tuotteita ja asiaa perjantaista sunnuntaihin Messukeskuksessa. Itsekin pyörähdän paikalla ainakin perjantaina ja ehkä myös sunnuntaina aamupäivällä.

Messujen ohjelma ja näytteilleasettajat löytyvät netistä (I Love Me 2019 ohjelma) ja siellä kannattaakin käydä ennakkoon tutustumassa ja valitsemassa itselleen ne parhaat tärpit. Ohjelmatarjonta on kattava ja jokaiselle päivälle löytyy mielenkiintoisia esityksiä. 

Tänä vuonna aion tutuksi tulleista näytteilleasettajista katsastaa ainakin Garmin Finland Oy:n, Face Helsinki Oy:n, Arctic Warriorsin ja Nordic Premium Finland Oy:n osastojen tarjonnan. Käytössäni on aina ranteessa kulkeva Garminin rannesykemittari (Forerunner 235), joka toimii samalla ihan normaalisti kellona ja olen tuotteeseen ollut erittäin tyytyväinen. Myös varaosapalvelu toimi taannoin vikkelästi, kun laitteen ranneke sai osumaa ja piti vaihtaa. Osastolla käyn ihmettelemässä uutuuksia, joita Garminilta on tullutkin melkoisen reipasta tahtia.  

Garmin Forerunner 235

Face Helsinki tuo maahan mm. puolalaista kosmetiikkaa merkeiltä Ziaja ja Bielenda. Ziajan tuotteet ovat aktiivisesti mukana omassa arjessani aamuin illoin ja Bielendan tuotteet enemmän tehohoitoina ja arjen luksuksena. Viime vuonna sain messuilta mukaani ihastuttavat Bielendan tuotteet meikinpoistoon, ihoa uudistavan seerumin kasvoille ja dekoltee -alueelle sekä ihoa uudistavan kasvovoiteen. Meikinpuhdistusvoide on jo loppunut, seerumin osalta viedään viimeisiä ja kasvovoide riittää ehkä muutamaksi kerraksi. Aivan loistava sarja ja itse tykkään näistä kurkumaa ja chiaa sisältäväistä tuotteista paljon. Bielendan ihonhoitosarja on saanut inspiraationsa kasveista ja se sisältääkin kasvi-, kukkais- ja yrttiuutteita mottona antaa kehon ja mielen palautua takaisin luontoon. Sarjaan kuuluvat: 
- kurkuma&chia, joka ravitsee ja uudistaa kasvojen ja dekoltee -alueen ihoa ja on suunniteltu aikuisen ihon tarpeisiin
- pellava&rosmariini, joka on vartalon kosteuttamiseen suunniteltu ja jättää viettelevän tuoksun
- vadelmansiemenöljy&sitruunamelissa, joka on antioksidanttinen ja kosteuttava tuote kasvoille. 

Arctic Warriorsin tuotteet ovat itselleni tuttuja ja olen käyttänyt viherjauheseos Virkkua, kuusenkerkkäjauhe Kerkkää ja eliksiireistä Sinniä kausiluonteisesti. Nyt jäljellä on enää ripaus Kerkkää, mutta mikäli villiyrtit kiinnostavat kurkkaa Arctic Warriorsin osaston tarjontaa; maistele ja haistele!

Nordic Premium Finland Oy on nimenä ehkä tuntematon, mutta tuotteiden osalta paremmin tunnettu. Yritys tuo maahan Solgarin ja Terranovan ravintolisiä ja oma tuotesarja on nimeltään Nordiq Nutrition. Olen aikaisemmin kirjoittanut parikin postausta (Lisäravinteita oman hyvinvointisi tueksi ja Aikaisempien vuosien messulöytöjä); linkkien takaa löytyy lisää tietoa.

Näiden yllä mainittujen lisäksi tarjolla on valtava määrä näytteilleasettajia, joista osa täysin uusiakin. Minulla on vahva tunne siitä, että löydän kyllä uusia tuotteita, palveluja ja teille kerrottavaa messujen jälkeen (nauraa). I Love Me -messuilta on joka vuosi tullut tehtyä löytöjä, joista on iloa itselle ja kiva kertoa muillekin. 

Mukavia messuja kaikille!


                                       Mari

Mikroneulauskynän surinaa (sisältää arvonnan)

Maaliskuun lopussa postasin ensikosketuksestani mikroneulaukseen. Kun kesä on aikaa, jolloin mikroneulausta ei suositella tehtävän seuraava kertani siirtyi tänne syksylle. Ensimmäinen kerta oli sen verran hyvä kokemus kokonaisuutena, että jatko tuntuu hyvältä ajatukselta. 
Niinpä sitä istahdin SKY kosmetologi Heinin taikatuoliin ja mikroneulauskynä alkoi surista.

*kaupallinen yhteistyö SKY kosmetologi Heini Savolainen kanssa

Bielenda on pop!

Mikroneulaus on edelleen trendikästä ja suosio tuntuu vain kasvavan. Se on vakiinnuttanut asemansa kuluttajien mielissä ja kosmetologien tarjonnassa. Mikroneulaus koetaan tehokkaana hoitona iho-ongelmiin. Ja kun kovasti nykyään tavoitellaan nuorekasta ihoa niin tässäkin kohdin mikroneulaus vastaa haasteeseen ja moni kokee ihonsa nuorentuneen hoidon jäljiltä.
Minäkin.

Vaikuttavia aineita kasvoillani

Kuulostaa ehkä hieman oudolta, että vaurioitetaan ihoa tieten tahtoen, mutta se on yksi mikroneulauksen toimintaperiaatteista. Mikroneulauksessa ihon vauriointi tehdään kuitenkin hallitusti ja vauriot ovat pieniä. Siitä alkaa ihon paranemisprosessi, jonka aikana ihossa muodostuu lisää kollageenia ja ihon verenkierto paranee, ja nämä asiat edistävät ihon kiinteytymistä, arpikudoksen paranemista, juonteiden silottumista, ihohuokosten pienenemistä ja ihon sävyjen tasoittumista. Iho myös vastaanottaa tehokkaammin ja syvemmälle hoitavat aineet, joita mikroneulauksen jäljiltä iholle viedään.

Neulausta voidaan tehdä kasvojen lisäksi vartalolle (esimerkiksi venymäarvet ja selluliittikohdat). Kasvojen ihoalueella voidaan käsitellä kaikki alueet lukuunottamatta silmänympärysihoa, nenäluun päällistä ja huulia.
Mikroneulaus sopii erinomaisesti myös epäpuhtaalle iholle, koska sillä voidaan vähentää ihon pinnan alle koteloituneita epäpuhtauksia. 
Suosituimpia mikroneulauksen hoitoja ovat aikuisen ihon hoidot, joissa kiinteytetään ihoa, stimuloidaan kollageenin tuotantoa ja hoidetaan juonteita. Mikroneulauksella voi myös vahvistaa ohutta ja herkkää ihoa stimuloimalla sitä. Ja normaalille iholle on tarjolla kirkastavia hoitoja.

Tunti kului taas vauhdilla ja mikroneulauskynän surinaa ei tästä ajasta lopulta kuulunut kuin vajaa 10 minuuttia. Puheen pölpötystä kyllä koko tuon hoidon ajan (nauraa).
Ihon kuorinnan, ihoa kosteuttavan ja viilentävän ampullin ja rauhoittavan naamion jäljiltä naamion takaa kuoriutui kasvot, joiden iho tuntui keveältä, kiinteältä ja ihanan kostealta. Se on minusta varsin ihana tunne, kun ei kiristä! 
Lievää punoitusta oli havaittavissa poskipäissä, leuassa ja otsassa, jossa taisikin sijaita tällä kertaa kaikki omistamani hermot (nauraa).

Sieltä naamion takaa kuoriudutaan...

Seuraavana aamuna punoitusta ei enää kasvoissa ollut havaittavissa. Muita huomioita tämän hoitokerran jäljiltä oli se, että otsan iho oli hieman kosketusarka pari päivää mikroneulauksen jälkeen ja kasvojen iho janosi kosteutta normaalia enemmän viikon ajan.

Kun mikroneulausta suositellaan otettavan sarjahoitona niin seuraava kerta on jo sovittuna. Siitä ja tuntemuksista hoidon jälkeen sitten taas oma postauksensa.

                                     
                                  Mari

ps. Mikäli kiinnostaa kokeilla mikroneulausta, kysy vapaita aikoja Heiniltä (FB: SKY Kosmetologi Heini Savolainen, sijainti Hiekkaharju, Vantaa).



Arvonta

Arvon blogissani 2 pääsylippua I Love Me 2019 -messuille.Yksi pääsylippu oikeuttaa yhden hengen sisäänpääsyn I Love Me 2019 -messuille yhtenä päivänä.Osallistumisaikaa on maanantaihin 14.10.2019 klo 19 asti.Kommentiksi riittää osallistujan etunimi/lempinimi ja sähköpostiosoite. Arvonnan voittajat saavat pääsyliput sähköpostitse antamaansa sähköpostiosoitteeseen. 

Onnea arvontaan!

Sitä oltiin Tallinnassa taas ties monettako kertaa ja aina vaan uutta löytyy!

Virossa on paljon muitakin paikkoja kuin pelkkä Tallinna, vaikka Tallinnassa onkin aina paljon nähtävää ja koettavaa. Ainakin minulle, ja tykkäänkin poiketa eteläisessä naapurissamme usein.
Nyt kun syksy saapuu ja edetään kohti pimeämpiä päiviä onkin hyvä purkaa menneen vuoden satoa siltä osin mitä Viro on tarjonnut minulle.
Osa reissuista on ollut omatoimisia, osan on mahdollistanut TallinkSilja ja osan on mahdollistanut Your Brand Up Studio ja Storytold järjestämillään lehdistömatkoilla. Matkaa on taitettu kaikkien kolmen laivayhtiön laivoilla (TallinkSilja, Viking Line ja Eckerö Line).

**tämä postaus sisältää omakohtaisia kokemuksia ja sitä 

kautta suosituksia (mainoksia); linkki paikan nimen päällä ohjaa 

esim. paikan nettisivulle tai arvostelusivulle lisätietoja varten

Hellyttävä graffiti

Koska en halua tukehduttaa teitä tarinoimalla kaikista kokemistani kohteista yhdellä kertaa ja yhdessä valtavan kokoisessa postauksessa, jaan kokemukseni osiin. Tiedossa on ainakin postaukset Pärnusta, Saarenmaalta, Rummusta Tallinnan lisäksi. Kaikissa näissä yhteistä on se, että Viro näkyy minulle kauniina ja houkuttelevana maana, jossa on paljon erilaisia, ihania ja kauniita paikkoja, hyvää ruokaa, upeata ja persoonallista sisustusta, lähiruokaa, luontoa ja mukavia, aitoja ihmisiä.

Aloitetaan Tallinnasta sitten viimeisen. Yön yli reissu Tallinnassa oli omatoimiretki yhdessä hyvän ystäväni Hennan kanssa. Suunnitelmissa oli seikkailla ainakin Telliskiven alueella, käydä Pôhjalassa ja Fotografiskassa ja nautiskella myös hyvästä ruuasta ja juomasta.
Matka taittui mennen tullen Eckerö Linen ms Finlandialla eikä menopaluulippu maksanut kuin yhdeksän euroa per pää suuntaansa, kun kohdalle osui sopiva tarjous. Laivalippu kansipaikalla tarkoittaa sitä, että lähes täydessä laivassa istumapaikka ei ole mitenkään varma juttu, mutta oltiin onnekkaita ja löydettiin pari vapaata tuolia (Bar Naissaar) mennen tullen. 

Tallinnan päässä katsottiin taivaalle ja koska ei satanut, päätettiin kävellä kohti majoituspaikkaa ja syödä ennen kuin asetutaan majapaikkaan. 
Matkalla poikettiin pienessä olutpuodissa (Uba ja Humal), joka toimii myös kahvilana. Olutvalikoima on melkoinen ja oluen ystävälle paikka on kuin keidas, joka tarjoaa pienen seikkailun. Ihmiselle, joka ei välitä oluista (kuten minä) löytyi sitten muita juomia kuten siidereitä ja muuta ihmeteltävää. Pienen kävelymatkan päässä A-terminaalista katsottuna sijaitsee tällainen ihastuttava kahvilapuoti!

Majoituksen olin varannut ja maksanut aikaisemmin netissä (Booking.com) ja kirjautumisohjeet sain puhelimeeni. Baltic Boutique Apartment oli majoituksemme nimi ja sijainti Soo -kadulla Kalamajan ihastuttavalla puutaloalueella. Majapaikan lähellä sijaitsi myös ravintola, jossa söin yhden parhaimmista burgereista hetkeen ja tykkäsin paikan sisustuksestakin kovasti. Uulits Tänavagurmee tyydytti nälkämme ja siitä olikin hyvä syöksyä sateeseen kohti majapaikkaa. 

Vettä tuli sen verran reippaasti, että kastuimme kyllä hyvin. Olen osasyyllinen asiaan, sillä en ollut tallentanut portin avaukseen tarkoitettua puhelinnumeroa puhelimeeni valmiiksi, ja arvatenkaan puhelinnumeron tallennus ei ollut siinä sateessa ihan niitä helpoimpia hommia (nauraa).
Noh, sisällä majapaikassa kuivateltiin vaatteita ja nautittiin lasilliset punaviiniä ja keitettiin valmis-pussi-kahvit siinä, kun odoteltiin sateen taukoamista. Säätiedotus veti meitä hieman nenästä, sillä perjantaina piti sataa vasta myöhään illalla, mutta toisin kävi. Optimistisina ihmisinä ei kummallakaan ollut matkassa sadetakkia tai sateenvarjoa. Hätisteltiin myös sisälle pamahtanut turistipari muualle ja lukittiin ovi. Majapaikka oli sellaisessa remontoidussa puukerrostalossa, jossa oli vain 6 huoneistoa. Huoneistojen ovet ovat auki ja oven avaimet sisällä pöydällä siihen asti, kunnes kunkin huoneiston asukkaat saapuvat. Unohdettiin lukita ovi saapuessamme ja ilmeisesti sisälle pyrkinyt turisti ei ollut lukenut saamiaan ohjeita kunnolla (ohjeissa kun oli ilmoitettu varatun huoneiston numero hyvin selkeästi).

Tää ovi ei liity majoitukseemme mitenkään, mutta ihana vihreä kiinnitti huomioni matkalla majoitusta kohti

Baltic Boutique Apartment - hintalaatusuhde kohdillaan, kuten myös sijainti

Sateen uhkasta huolimatta lähdettiin kohti Telliskiveä ja päädyttiin ennen Fotografiskan vierailua syömään F-Hooneen. Olihan jo päivällisen aika ja edellisestä ruokailusta lähes neljä tuntia. Sisälle astuessamme tarjoilija kehotti katsomaan vapaata paikkaa mistä vain, mutta se olikin työn takana, kun valtaosa pöydistä oli varattu -kyltillä varustettuja tai niissä istui seurueita. Istahdettiin kuitenkin ja saatiin lopulta ruuatkin, vaikkakin palvelu ei vakuuttanut alkuun. Alkupalalautanen kahdelle oli melkoinen ja pääruuaksi valitsemani kana valtava annos. Arvatenkin söin sinnikkäästi kaiken, vaikka olikin tunne, että halkean. Ruoka oli kuitenkin hyvin maittavaa, ja se hieman paransi kokonaiskokemusta paikasta. Pohdin lähtiessäni pois syytä miksi paikka on niin suosittu kuin on; minua se ei vakuuttanut, mutta ehkä sitä pitää kokeilla kuitenkin vielä toisenkin kerran.
Fotografiskan kohdalla pohdittiin mennäkö vai eikö mennä sisälle, mutta lopulta kumpikin oli niin täynnä, että vierailu sai jäädä. Käännyttiin takaisin kohti majapaikkaa, mutta poikettiin kuitenkin jälkiruualla Junimperiumin lämminhenkisessä baarissa, jossa itse olin aikaisemmin vieraillut blogireissun yhteydessä (siitä tuonnempana lisää).

F-Hoone ja paikan ovi

Junimperium

Jos, siis paino sanalla jos, me ei olisi nautittu jälkiruokia, olisimme ehtineet majapaikkaan kastumatta. Mutta ei, nyt me kastuttiin Rimistä ostetuista kertakäyttösadetakeista huolimatta lähes kokonaan (nauraa). Mutta olihan päivä kuitenkin sen arvoinen sateesta ja kastumisista huolimatta!

Seuraavaan päivään herättiin kaikessa rauhassa, syötiin edellisenä päivänä kaupasta ostamamme valmisaamupuurot, seurattiin säätutkaa ja mietittiin päivän ohjelmaa ennen laivan lähtöä. Suunnitelmiin tuli muutos ja Pôhjola sekä Fotografiska jätettiin toiseen kertaan.
Huoneisto piti luovuttaa (eli avaimet jättää pöydälle) klo 11 ja koska majapaikan tarjoamat kahvit oli juotu jo edellisenä päivänä päätettiin siirtyä Telliskiven suuntaan kahville. Löytyi kivan oloinen kahvila; Boheem, jossa lankkulattioiden natistessa nautimme päivän ensimmäiset kahvit. Hyvää oli, mutta kahvilassa oli turhan kuuma, jotta olisi viihtynyt mukavasti pidempään. Tunnelmallinen paikka kylläkin, mikäli tykkää mummolamaisesta ilmapiiristä. 
Kahvihan ei varsinaisesti täytä vatsaa, joka alkoi kurnahdella vaatien ruokaa. Kahvilasta suuntasimme kevyelle lounashenkiselle ruokahetkelle Balti Jaam Turg -kauppahallin yläkerrassa sijaitsevaan Humalakoda -panimoravintolaan. Paikka ei ole turhaan saanut hyviä arvosteluja, sillä se oli valoisa, avara ja tarjosi hyvää ruokaa pieneen ja isompaankin nälkään. Ja oluen ystäville oman panimon oluita. Miellyttävä tuttavuus, johon varmasti poikkean toistekin!

Sitten olikin aika kääntää kengät kohti satamaa. Tavallaan sinne aamusta asti suunnattiinkin, mutta kun aikaa oli, käveltiin ensin vanhaan kaupunkiin, jossa ajateltiin syödä perinteiset ähkyt intialaisella ruualla tutussa ja hyväksi havaitussa Elevant -ravintolassa. 
Ruuhkaa ravintolassa ei tällä kertaa ollut, tarjoilijaa ei hetkeen näkynyt, ruokalistakin oli päivittynyt ja sitä kautta myös hinnat nousseet. Siinä ei kauaa mietitty, kun punnittiin tilanne ja päätettiin yhteistuumin vaihtaa muualle. Vaikka varsinaisella budjettimatkalla ei oltukaan niin säästöä tuli ja samalla avautui uudelle kokemukselle tilaa. Elevant on tarjonnut monen monta kertaa hyvää (ja tarvittaessa tulista) intialaista ruokaa, joten iso harmi ei ole, jos jättää yhden kerran väliin (nauraa).
Siinä kun pohdittiin minne sitä syömään suunnattaisiin vierailtiin luomukahvilla pienen pienessä kahvilassa vanhan kaupungin sivukujalla. Paikka oli pieni ja hieman ahtaan oloinen, wc siivouskomeron kokoinen, mutta tunnelmaltaan kiva. Kahvilan edessä on iloisen värinen ja helposti erottuva terassi. Raven Cafessa sopii poiketa toistekin.

Päiväkahvien jälkeen me päädyttiin Rootermannille Taqueriaan jättikatkaraputacoja mutustelemaan. Ja kyllä vain olikin maittavat ja kivan tuliset pehmeät tacot! Ja perunatkin maistuivat. Paikkana Taqueria ei ole ehkä viihtyisimmästä päästä, mutta persoonallinen kyllä ja meksikolaisen nälkään siellä on tarjolla useita edullisia vaihtoehtoja, joilla nälkä lähtee.

Sitä oltiin Tallinnassa taas ties monettako kertaa ja aina vaan uutta löytyy!
Käveltyä tuli molempina päivinä reipas 15000 askelta ja samalla nähtyä ja koettua paljon uusia, kivoja paikkoja, taidetta luvalla ja ilman, rakennuksia ja sisustuksia. Sateinen sää tietysti hieman hillitsi molempien päivien menoa, mutta aina voi muuttaa suunnitelmia eikä reissu siitä kärsi. Nyt oli aikaa istua ja nauttia hyvästä ruuasta ja juomista ajan kanssa, kun taas paremmalla säällä olisi ehkä laajemmin ja tiukemmalla aikataululla tullut liikuttua paikasta toiseen.
Telliskivi ja Kalamaja on nyt alueina pop, joista löytyy tutustumisen arvoisia paikkoja lähes kaikille. Vanha kaupunki tarjosi sekin vielä jotakin uutta, mikä on positiivinen asia. 

                                
                                       Mari

ps. Hennalle kiitos seurasta!