Kahvakuula kainalossa on lifestyleblogi, jossa lukijana pääset sukeltamaan hyvinvoinnin, kulttuurin, ulkoilun, matkailun, ruuan, juoman ja lukunautintojen pariin yhdessä kirjoittajan kanssa. Aiheet eivät ehkä pysy tiukasti yllämainituissa, mutta sallitaan se. Valokuvat ovat kirjoittajan omia ellei toisin mainita ja postauksissa ote on positiivinen ja maanläheinen kuten kirjoittaja itsekin on.
Kauniin syyspäivän innostamana kiertelin hieman Helsinkiä. Tällä kertaa kävin tutustumassa kauppakeskus Rediin, joka täytti viime viikolla yhden vuoden, ja jossa en ole aiemmin ehtinyt vierailla. Rauhallista oli, mutta ei tyhjää. Kauppakeskus on saanut kritiikkiä sokkeloisuudestaan ja ihmiset tuntuvat siksi karttavan paikkaa. Minusta ihan turhaa, sillä kuten kaikki muutkin uudet asiat ja etenkin paikat tämäkin vaatii hieman tutustumista, että alkaa sujumaan. Itse en kokenut kauppakeskusta mitenkään niin hankalaksi, että en voisi mennä uudelleen. Tietysti, jos kokee omakseen sellaiset yhden käytävän kauppakeskukset niin Redi on silloin ihan väärä paikka (hymyilee).
Redistä siirryin ulos ihmettelemään Kalasataman edelleen kovasti rakentuvaa aluetta ja Isoisän siltaa, joka on Kalasatamasta Sompasaaren rajalta Mustikkamaalle johtava silta. Sillan kautta pääsee näppärästi Mustikkamaalle ja Korkeasaareen muutoin kuin autolla, sillä silta on vain kevyen liikenteen käytettävissä.
Kalasatamasta hyppäsin metroon ja siitä bussiin ja päädyin Kruunuvuorenrantaan öljysäiliö 468:lle. Öljysäiliöllä on taas avoimet ovet ja koska aikaisemmillakin kerroilla on ollut mukava käydä niin mikä jottei nytkin. Itse tykkään katsella valotaidetta oli se sitten ihmisen tai luonnon tekemää. Taitaa olla kolmas kerta, kun vierailen paikalla ja joka kerta olen tykännyt. Itse öljysäiliö ei kauneudella hurmaa, mutta rouheudellaan ainakin minut ja valothan tekevät ihmeitä. Samalla voi ihailla pääkaupunkia ja auringonlaskua, jotka tosin huonolla säällä jäävät näkemättä. Näet paikalle saapuessasi myös Kruunuvuorenrannan aluetta, joka on Kalasataman tapaan yhtä rakennustyömaata. Vuoden aikana on rakennettu alueelle valtavasti uutta.
Tänä vuonna kiipesin öljysäiliön viereiselle kalliolle ihailemaan Helsingin figuuria ja merta auringon laskiessa. Kaunis päivä kääntyi iltaan, väkeä kerääntyi säiliöön ja säiliön ympärille tasaisena virtana lisää ja grillimakkara- ja lettujono kasvoi kasvamistaan. Kuvat valaistusta öljysäiliöstä jäivät ottamatta, sillä puhelimestani loppui yllättäen virta eikä matkaan ollut tarttunut yhden yhtäkään varavirtalähdettä (voi minua, mikä moka!).
Öljysäiliö 468 on avoinna yleisölle tänäkin syksynä kolmena viikonloppuna klo 18-21, joista ensimmäinen on jo tosin mennyt. Paikalle pääsee Herttoniemen metroasemalta bussilla 88 tai bussilla 84. Auton saa parkkiin kyllä, mutta siinä on omat haasteensa alueen rakennustyömaiden takia.Tapahtumaan on kaikilla vapaa pääsy.
Auringon laskettua poistuin paikalta. Bussipysäkillä huomasin, että on jo sen verran viileä ilma, että hanskat se on ihmisen kaivettava kaapista lämmittämään käsiä. Kävelyllä kauniissa kelissä kaupungilla askeleitakin kertyi reipas 15000.
Kyllä vaan olikin kiva päivä, syksyinen luonto ja kaupunkikin kauniina, vaikka monen monta rakennustyömaata matkalle osuikin! Mari
ps. Yllä oleva lyhyt videotallenne löytyy YouTubesta Kahvakuula kainalossa -kanavalta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti