Tässä kohdin, kun luova taukoni täältä blogista taitaa olla päättynyt puran juttusumaa ja aloitan sen kirjoittamalla kokemuksestani chansoneiden parissa.
Moni teistä varmaan miettii, että mitä ihmettä ne chansonit oikein ovat ja lohdutan, että en oikein itsekään ole ollut tietoinen muusta kuin, että jonkinlaisia laulujahan ne ovat. Kokemus on tältä osin karttunut ja ymmärrän paremmin, että chansonit ovat luonteeltaan kerronnallisia, satiirisia, koomisia laulelmia elävästä elämästä ja vuorovaikutus on vahva sävelmän kanssa. Esittäjä tuo persoonansa kautta näihin lisämausteita ja sen tulkinnan. Chansonit ovat lähtöisin Ranskasta ja useimmiten ranskankielisiä. Tämä on siis minun käsitykseni chansoneista.
*Medialippu saatu, KokoTeatteri*
 |
| Kuvassa Timo Tuominen, kuva: KokoTeatteri |
Ja tiedättekö, että tämä tuokio Timo Tuomisen ja chansoneitten parissa on yksi elämäni parhaista kokemuksista! Väisty ne ennakkoluulot ja kummat kuvitelmat alta aikayksikön, kun esitys oli edennyt parin ensimmäisen kappaleen verran. Nautin ja fiilistelin vahvoista, hauskoista ja tunteita nostattavista tulkinnoista. Ja niin teki muukin yleisö. Ah, miten mukaansa tempaavaa tulkintaa!
Lämpimästi suosittelen tutustumaan ja ymmärtääkseni KokoTeatterissa on tulossa keväällä ainakin yksi Timo Tuomisen avec Jacques Brel -esitys.
Tomi Rikkola - kitara ja alttoviulu
Jori Huhtala - kontrabasso
Marko Roininen - piano ja haitari
Tuomas Timonen - rummut
Mari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti