Teatteri Jurkka - Boris Godunov – mies kuin unelma

Kevätkausi teatteririntamalla on nyt avattu, kun otin kutsusta vaarin ja vierailin Teatteri Jurkassa katsomassa esityksen nimeltään Boris Godunov – Mies kuin unelma.

*mainos - medialippu saatu - Teatteri Jurkka*

Kuva: Nuutti Koskinen

Teatteri Jurkan kevään ensimmäinen kantaesitys, Boris Godunov – Mies kuin unelma, on esitys, jonka luvataan, että se ei jätä ketään kylmäksi ja se on kertomus, näky, feeniks-linnusta – miestyrannista – joka räjähtäessään tuhkaksi vie mukanaan kaiken elollisen ympäriltään. Hän nousee yhä uudestaan, laajenee loputtomasti ja ei koskaan häviä.

Uusi kokemus Teatteri Jurkka

Teatteri Jurkka oli ennen tätä esitystä teatteri, jossa en ollut aiemmin vieraillut. Olen tiennyt teatterin olemassa olosta, mutta vaikka paljon teattereissa olen käynytkin, tieni ei ole kulkenut Jurkkaan asti. Ennen kuin yhtenä perjantaina ennakkoesitykseen askeltaessani. 

Mennessäni teatteriin mietin, että mahdanko tylsistyä esityksessä, kun nimi ei nyt ihan hirveästi viitannut siihen, että jotakin kauhean toiminnallista tahi värikästä esitystä olisi tiedossa (voi kuinka väärässä olinkaan näin jälkiviisaana!).

Syvällä miehisen tyrannian ytimessä

Boris Godunov – Mies kuin unelma esitys lupaa sukeltaa syvälle miehisen tyrannian ytimeen. Esitys ammentaa inspiraationsa Aleksandr Puškinin klassikkoteoksesta Boris Godunov, joka on kuningasnäytelmä suuren isyyden ja patriarkaatin ikuisesta kiertokulusta. 

Itselleni pälkähti päähän ajatus, että täytyy ehkä lukea tuo klassikkoteos jossain kohdin uudelleen...

Teatteri Jurkan uutuusnäytelmää kuvattiin myös niin, että esitys on hyvästit kuningasnäytelmälle. Se purkaa valtarakenteet, vastustaa henkilöpalvontaa ja haastaa sankarimyytit rohkealla ja leikillisellä otteella.

Perjantaina Teatteri Jurkassa

Siinä minä sitten perjantai-iltani iloksi kävelin Teatteri Jurkkaan ja totesin, että onpas pieni ja intiimin oloinen teatteri, mikä ei tietenkään yhtään haittaa. Tunnelma oli heti katossa ja tila joka nurkkaa myöden täynnä ihmisiä. Se huone, missä esitys esitettiin, oli lähes täynnä ja se jos mikä on hieno asia. Oli sitten kyse isosta teatterista tai pienestä huoneteatterista kuten Teatteri Jurkka on, tyhjät paikat ovat surullista katsottavaa. Nyt ei sitä vaaraa ollut ja hienosti me kaikki sisälle mahduttiin.

Lavastus oli ihanan mielikuvituksellista ja hauskaa, puvustus oli niin nappiinsa jokaisessa roolissa ja näiden lisäksi musiikki ja visuaaliset taustalla pyörineet videot tukivat upeasti esitystä ja näyttelijöitä moniulotteisissa rooleissaan. 

Ei mikään tavanomainen esitys, ei ollenkaan! Harvoin sitä näkee karhua (Sanna Hietala) lavalla; puhuvaa karhua tai ajattelevaa karhua varsinkaan. Harvoin näkee myöskään penistä (Ruhtinas Penis - Iiro Ollila) tai eturauhasta (Eetu Rauhanen - Ville Sandqvist) tai kultaista vessanpyttyä. Tässä esityksessä näet ne kaikki ja paljon muutakin kolmen näyttelijän esittämänä nukketeatteria unohtamatta (nuket Heini Maaranen).

                                 Kuva: Boris Godunov – mies kuin unelma, 2025 by Teatteri Jurkka (Flickr)

Kuva: Boris Godunov – mies kuin unelma, 2025 by Teatteri Jurkka (Flickr)

Jos hetken tuntui siltä, että pysyt jutun juonessa mukana, niin se oli yksi silmänräpäys ja saatoitkin olla pudonnut kärryiltä (nauraa). Takaisin kärryille pääsemiseksi katselin sitten niitä lavastuksia, puvustusta ja videoita, joita pyöri taustalla ja ikään kuin annoin itselleni luvan hengähtää. Sit taas mentiin!

Rohkea ja leikillinen ote todellakin toteutuvat esityksessä, jossa vanhat valtamuodot ja sankarimyytit saavat kyytiä. Esitys on vahvasti visuaalinen, sisältää musiikkia eikä pelkää ravistella ja herättää ajatuksia. Katsoja pistetään pohtimaan vallan rakenteita ja sankarimyyttejä uudella tavalla. Esityksessä ei oikeastaan jätetä ketään rauhaan; sellainen tunne minulle itsellenikin tuli.

Tämä oli kaikkea muuta kuin tylsä ja vakava esitys, vaikka niitä vakavempiakin aihealueita käsiteltiin etenkin jälkimmäisellä jaksolla (maailmanpolitiikka, miehisyyden muutos ja murros). 

Oivaltava, sopivalla tavalla kaoottisen oloinen ja yllätyksellinen; matka syvälle ja sieltä pois päätyen jonnekin minne et osannut edes odottaa sen päätyvän. Esitys piti hyvin otteessaan alusta loppuun, vaikka välillä tuntuikin, että siinä ei ollut päätä eikä häntää. Ihanasti satiirinen, humoristinen ja ajatuksia herättävä! 

Konsepti ja esitysdramaturgia: Sanna Hietala, Nuutti Koskinen, Heini Maaranen, Iiro Ollila, Aleksandr Puškin, Noora Salmi, Ville Sandqvist
Sävellys ja äänisuunnittelu: Ollila
Videot: Koskinen
Lavastus ja nuket: Maaranen
Puvut: Salmi
Valot: Saku Kaukiainen
Koreografia: Jorma Uotinen
Näyttämöllä: Sanna Hietala, Iiro Ollila, Ville Sandqvist

Tunteita hämmästyksestä nauruun ja naurusta hämmästykseen ja kaikkea siltä väliltä tuli koettua siinä pienessä huoneessa.

Lämmin suositus (ei tosikoille).

Esityksen ensi-ilta oli 1. helmikuuta 2025 ja esitykset jatkuvat Teatteri Jurkassa 7.5.2025 asti.

                                        - Mari -